Avioero osa 5: Kun oli pimeää, mutta tähdet näkyivät

Ero on siis moniulotteinen ja monipuolinen prosessi, jossa tunnepuolella tapahtuu paljon. Tässä postauksessa halusin nostaa esiin sekä kipua, mutta myös asioita, jotka opin avioeron harkinta-ajan aikana. Lopussa on siis tämän postauksen tärkein osio, eli armollinen muistilista eroon. Vaikka nyt onkin rankkaa, pidäthän itsestäsi huolta.

Kuva: Niko Niinivirta Lisätietoja: https://nikoniinivirta.com
Kuva: Niko Niinivirta
Instagram: @nikoniinivirta 
Tammikuussa 2018: Olin ollut ystävien luona ja kertonut heille, että pari viikkoa aikaisemmin olimme mieheni kanssa päätyneet avioeroon. Kävelin kohti metroasemaa, muita ei ollut. Taivaalla tuikkivat tähdet ja Spotify soitti Mikko Harjun Taivas ei oo rajana -biisin. Raskaat askeleeni muuttuivat keveämmiksi, toivo heräsi, laitoin biisin soimaan toistolla ja kävelin metroaseman ohi sivummalle meren ääreen. Katsoin tähtiä ja kuuta, tietämättä, mitä uusi vaihe elämässäni toisi tullessaan. Jännitys kipristeli hyvällä tavalla vatsassa ja kutitti poskea. Katsellessani tähtitaivasta vedin keuhkoihini raikasta ilmaa ja tunsin oloni pitkästä aikaa tyynen onnelliseksi. ”Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa. Taivass ei oo rajana, tanssin avaruudessa.”  Tein piruetin. Toisen. Kolmannen. Hengitin talvililmaa, kuuntelin biisin uudelleen ja uudelleen, tanssin yksikseni katseilta piilossa ja kuvittelin askeleeni tähdeltä toiselle. Tuumin, että ”parisuhteelle minä olin antanut kaikkeni, se ei tämän pidemmälle riittänyt ja nyt alkaisi jokin uusi ajanjakso, jonka minä ottaisin vastaan sellaisenaan kuin se tulee, mutta minä kurkottaisin aina kohti tähtiä”.

Valehtelisin, jos yrittäisin antaa teille kuvan, ettei ero sattunut, sillä se kyllä sattui. Itseasiassa, tuo oli vähättelyä. Pahimpina hetkinä ero sattui ihan hemmetisti! Kipu tuntui siltä, kuin jokin olisi vetänyt sydäntäni vasten raastinraudalla samalla, kun olin hukkua. Ahdisti, en tiennyt mitä ajatella, ikävä puristi rinnassa. Joinakin päivinä mieleni pyöritti taukoamatta ahdistavasti filminauhana elämääni uudelleen ja uudelleen silmieni edessä – ja tietenkin nauhalle oli valikoitunut vain pelkät huonot ajat. Silti, valehtelisin myös, mikäli antaisin sellaisen kuvan, että koko eroprosessi oli pelkkää tuskaa, itkua ja parkua, sillä sitä se ei ollut. Prosessiin ja kaikkien sen eri vaiheisiin tuska tuli mukana – kuitenkin käsi kädessään helpotus, onnellisuus ja rauha.

Tiesin syvällä sisimmässäni, että minä selviän tästä. Olin päättänyt, että ”peijooni vieköön, minun onnellinen tulevaisuuteni ei ole yhden avioeron vuoksi ohi!” Kyllä, elämä tuntui paikka paikoin raskaalta ja se, mitä olin kokenut, se sattui. Paljon. Elämänkumppanista, unelmista ja koko siihen astisesta elämästä irti päästäminen pelotti, suututti, suretti ja itketti. Mutta minä päätin, että tästähän minä muuten selviän! Kaikki päivät eivät siis suinkaan olleet pelkästään pahan olon täyttämiä, vaan oli myös hyvä olla. Oli iloisia ja seesteisiä päiviä. Mutta tämän postauksen tarkoitus on kuitenkin tuoda lohtua pahaan oloon, ja siksi siitä on tässä puhuttava hieman enemmän.

Vaikeimpina hetkinä tiesin, että juuri nyt ei todellakaan tunnu siltä, että voisin päästää kivusta yli, juuri nyt ei tunnu siltä, että jonakin päivänä tämä olisi vain haalistunut muisto, ja että juuri nyt ei tunnu siltä, että jonakin päivänä olisin taas onnellinen – silloinkin päätin uskoa, että saavuttaisin kaiken tämän.

Päätin myös, että vaikka tuntuisi miltä, minä en hukkaisi elämänhaluani. Niinpä kun soittelin kavereiden kanssa, kerroin ensin mitä oikeasti kuului ja mikä tuntui pahalta. Lopetin puhelun aina sanomalla: ”mutta muuten menee ihan hyvin”.  Sen tarkoitus oli osoittaa, ettei tässä hätää, että minä selviän kyllä, päivän mittaan on myös hyviä juttuja ja aikoja. Joskus nauroin heidän kanssaan, että niin, mitähän se ”muuten” oikein sitten on… :D Mutta me kaikki tiesimme, että minä tarvitsin saada sanoa sen, koska oli niitä hetkiä, kun meni hyvin.

Alle olen kerännyt toimivia ”ohjeita” erosta selviämiseen. Niiden tarkoitus ei ole sanoa, että ”tee näin ja ero ei satu”, sillä valitettavasti eron on tavallaan tarkoituskin sattua — kipu kertoo siitä, että sinä välitit ja toinen oli sinulle merkityksellinen ihminen. Osa ohjeiden kohdista on kantapään kautta kokeiltuja, osa on tullut vähän mutkattomammin. Kuitenkin, jos sinun pitäisi vain yksi asia ottaa sydämeesi tämän postauksen pohjalta, toivon sen olevan tämä: Sinä kyllä selviät. 

Armollinen muistilista erosta selviämiseen:

  1. Anna itsellesi lupa surra ja olla siinä pisteessä, jossa olet: On hirveän tärkeää, että et yritä kiirehtiä. Äärimmäisen ärsyttävää kuulla, vieläkin vaikeampaa totetuttaa, I KNOW! Silti on tärkeää muistaa, että sinun elämäsi on juuri mennyt uusiksi, sinä saat ottaa surulle aikaa. Älä lähde toteuttamaan muiden ohjeita ja neuvoja, mikäli sinusta tuntuu, että ne ovat itseäsi vastaan. Ihmiset tulevat kyllä kertomaan mielipiteensä siitä, miten sinun tulisi toimia ja miten pitkällä sinun pitäisi jo olla. Niin kauan, kuin takaraivossasi on ajatus: ”en ole vielä ehjä, mutta joku päivä olen”, niin kauan on turvallista myöntää itselleen, että ”nyt olen tässä ja tämä tuntuu tänään vähän vaikealta” ilman, että on kiire.
  2. Suunta on aina eteenpäin: Oli se sitten kaksi askelta eteen ja yksi taakse tai ehkä vain hengityksen verran eteenpäin, niin edelleenkin suunta on aina eteenpäin. Älä unohda, että sinulla on tulevaisuus edessäsi, jossa sinä voit olla onnellinen. Sinä itse voit olla tämän suurin sabotoija, mutta olet myös sen ainoa mahdollistaja. Vaikka jonkun aikaa menisikin todella vajailla tehoilla, niin silloinkin on tärkeää muistaa, ettei se kestä ikuisesti. (Mutta älä kuitenkaan lipsahda ylisuorittamiseen ja ylireippauteen. Se on tapa kontrolloida ja saattaa kantaa hetken, mutta lopulta kääntyy itseään vastaan.) Ota se aika minkä tarvitset, mutta yritä nähdä tulevaisuus, jossa ei satu.
  3. Ystävät ja muut ihmissuhteet: Tämä on pakko sanoa, että älä säikähdä, mutta jotkut, joiden odotit olevan tukenasi, vaikenevat ja jotkut, joiden et uskonut, he tulevat tueksesi. Vetäytyjät eivät tee sitä pahalla, jotkut haluavat antaa tilaa, toiset kokevat, etteivät osaa sanoa mitään ja kiusaantuneena hiljenevät, jotteivät loukkaisi. Siksi ole kiitollinen heistä, jotka ovat tukenasi ja nojaudu heihin. Polkusi on raskas, mutta yhdessä se on kevyempi kulkea.
  4. Puhu tai kirjoita: Puhu ystäville, perheelle, sukulaisille, tutuille. Kunhan kuulijana on aikuinen, johon voit luottaa, niin puhu. Kirjoita fiiliksiä ylös. Käy läpi sitä kaikkea, jonka läpi olet juuri mennyt. Aivosi prosessoivat ja jäsentelevät, kun kirjoitat elämääsi ja sinua helpottaa, kun kuulet itsesi puhuvan ja laittavan asioita perspektiiviin kuuntelijalle. Ole rehellinen ja uskalla kohdata isojakin tunteita, sillä ne hieman pienenevät, kun olet kohdannut ne.
  5. Itke vaan: Itkusta on paljon ristiriitaista tietoa liikkeellä. Itku helpottaa/ei helpota, itku vapauttaa stressiä/itku tuottaa stressiä, mutta itse sanoisin, että jos itkettää ja se tulee läpi, niin älä nyt ainakaan ala soimaamaan itseäsi siitä, että itket. Jos olet kaupungilla, kun itku tulee, niin tässä pari kertaa testattu vinkki: mene lähimpään vaateliikkeeseen, ensimmäiset kolme-neljä paitaa/mekkoa mukaan kokoa katsomatta ja sovariin. Tällöin pääset nopeasti piiloon tungettelevilta katseilta, voit hiljaa kyynelehtiä rauhassa ja sitten kun fiilis on parempi, niin voi sovittaa sitä paitaa/mekkoa. Ekalla kerralla sain hyvät naurut ja toisella kerralla ostin sovittamani villapaidan.
  6. Puhku ja puhise – sitten anna anteeksi: Tätä kikkaa olen käyttänyt elämässä paljon. Jos asiat ärsyttävät, kuvittelen esimerkiksi siivotessa, että kyseinen tyyppi on vierelläni. Ja sitten minä mielessäni ”sanon” nämä asiat hänelle tasan sillä voimalla, jolla sen hänelle haluaisin sanoa. Ripitän oikein kunnolla. Sitten kun minusta tuntuu siltä, että olen nyt tälle kerralle sanonut kaiken, mikä nyt nyppii, ja olen rauhoittunut, ”sanon” hänelle, että annan anteeksi. Fiilis on kummasti vähän kevyempi ja tuntuu siltä, kuin olisi juuri sanonut toiselle kaiken. Sitten tunnemaailma alkaa pikkuhiljaa laantua. Kun puhkuu ja puhisee muualle, on paljon rakentavampaa hoita eroon liittyvät asiat yhdessä. Asiat on jo ”sanottu”, nyt voi vain keskittyä olennaiseen, kuten vaikka asunnon myyntiin. Kun puhisee muualle tunteenpaloa, ei toisen kanssa keskustellessa provosoidu niin helposti, vaan pystyy päättäväisyydellä olemaan maltillinen. Onhan se ero hankalaa molemmille kuitenkin. Myös itsensä kannalta on parempi, kun antaa toiselle anteeksi, sinä vapaudut katkeruuden painolastista.
  7. Musiikki: Musiikki on melko kokonaisvaltaista ja sillä on valtava voima. Siinä yhdistyy samaan aikaan sanotut sanat, laulajan äänessä tunteen palo ja melodian paino. Se voi joko singota sinut surusi kanssa meren pohjaan tai kohottaa pilvien yläpuolelle katsomaan aurinkoa. Olen saanut monta itselle kipeää asiaa käsiteltyä sillä, että olen kuunnellut jonkun artistin tulkitsevan minulle tuttuja tunteita. Olen istunut puiston penkillä napit korvissa, niellyt itkua ja uponnut hetkeen. Käynyt läpi tunnemyrsyn – ne, mitä laulussa käsiteltiin ja muutaman muunkin.
  8. Perusasiat: Uni, ravinto ja vesi. Voin myöntää, että tämä oli kaikista vaikeinta, mutta näillä on iso vaikutus, sillä kun nämä puuttuvat, ei mielikään jaksa energiavajeessaan olla kevyt. Siksi lempeästi neuvon: Nuku aina kun voit, muista riittävä veden ja ravinnon saanti, ne auttavat. Liikunta – jos vaikka edes pieni kävely silloin tällöin tai peräti oikein hikirääkki, jotta endorfiinit lähtevät liikkeelle? Näiden toteutus voi todellakin olla hankalaa, ole lempeä itsellesi silloinkin kun et näissä onnistu.
  9. Tartu kiinni mahdollisuuksiin nauraa: Tämä on tärkeää. On helppoa vain kaivautua omaan poteroonsa ja eristää itsensä muista. Töissä kun työkaverit vitsailivat, minäkin heittäydyin mukaan. Ajattelin, että vaikka minuun sattuu, niin se ei saa olla este sille, etteikö joku hassu juttu voi tuoda elämääni valoa siksi hetkeksi, kun on mukavaa. Se kantoi monena vaikeana päivänä.
  10. Anna itsellesi anteeksi: vaikka ero tuli, muista antaa myös itsellesi anteeksi. Eroon tarvitaan aina kaksi osapuolta. Itse kävin kaksi kuukautta ennen avioeron voimaan astumista melkoista painia sen kanssa, että miksi näin kävi, mikä oli se asia, mikä johti tähän? Kyllähän minä tiesin, mutta ystäväni joutuivat muistuttamaan minua, että olin aivan liian ankara itselleni. Minun oli muistettava, että näin nyt kävi ja se oli edelleen hyvä ratkaisu. On hirveän helppoa tarkastella jotakin yksittäistä mönkään mennyttä tilannetta, ruotia se täysin auki ja löytää uusia merkityksiä – aitoja ja erityisesti niitä kuviteltuja. Siksi, ole armollinen itsellesi, sinä tarvitset sitä.
  11. Count your blessings: etsi jokaisesta päivästä jotain hyvää. Muistuta itseäsi, mitkä ovat sinulle ne kaikkein tärkeimmät asiat elämässäsi tällä hetkellä ja keskity niihin.  Kyllä niitä hyviä asioita löytää, vaikka olisikin niitä päiviä, kun sitä pitää oikein kaivaa. Sen ei tarvitse olla iso asia, mutta etsi kuitenkin. Se saa uskomaan hyvään.
  12. Haaveilu: Jossakin vaiheessa on taas aika haaveilla. Toiset aloittavat haaveilun heti, toiset pystyvät tähän vasta pitkän ajan kuluttua. Mikä onkaan sinulle ominaista, anna itsellesi lupa haaveilla tulevasta ja elämästä omanlaisenasi. Kaikkien haaveidenhan ei tarvitse edes olla sellaisia, joita lähdet tavoittelemaan, mutta haaveilu pienistäkin asioista voi antaa voimaa.

Toivottavasti sait tästä listasta itsellesi lohdutusta, vertaistukea, helpotusta tai hyvän muistutuksen perusasioista. Muista, että sinä riität juuri sellaisenaan ja olet arvokas! Ero on vain yksi luku elämässäsi. Onnellinen tulevaisuus on edessä.

Halaus ♥

-Tiina