Eliitti
Teos: Eliitti
Kirjailija: Kiera Cass
Kustantaja: Pen & Paper
Kenelle: (Valinnasta pitäneelle) 12-14 -vuotiaalle nuorelle, jolle unelmienpoikamies ja kolmiodraama yhdistettynä tuhkimon tanssiaisiin ja pukuloistoon kolahtaa.
Arvostelukappale: lämmin kiitos kustantajalle ♥
Eliitti on toinen osa Valinnalle, ja sarjaan kuuluukin yhtensä viisi kirjaa ja muutama novelli (kurkkaa Valinnan postaus täältä). Tämä maailmalla nuoret viehättänyt sarja saa jatko-osan nyt myös suomeksi. Mainittakoon, että sarja on myyty lähes 40 maahan ja siitä on suunnitteilla elokuva, sillä oikeudet on myyty Warner Bothersille. Vaikka fantasia onkin nuorista viihdyttävää, se ei ole ihan jokaisen juttu ja siksi tämä dystooppinen prinsessamekko-unelma onkin hyvä vaihtoehto sellaiselle, jolle fantasia ei kolahda. On tärkeää, että vaihtoehtoja löytyy myös Young Adult-genrestä.
Olen miettinyt paljon miten käsittelisin Eliittiä, sillä minulla alkoi eräänlainen aavistus risteillä mielessäni jo Valinnan kohdalla. Sen vuoksi otin kirjaan etäisyyttä ennen tämän kirjoittamista, koska halusin olla varma siitä, mitä sanon. Nimittäin Eliitti on hieno ja kaunis kirja, sen ainoa vika on, että se on perinteisempi nuoren tytön sankaritartarina, jossa päähenkilö on kaikella tavalla erityinen muihin verrattuna. Me suomalaiset olemme ehkä vähän enemmän tosikompia, kuin jenkkilässä, jossa idealistinen sankaritar on kaikilla tavoin erityinen, mutta hän kieltäytyy uskomasta sitä itse. Googlasin aihetta, ja minua suretti, kun huomasin, että aavistukseni oli osunut oikeaan. Haluaisin siis painottaa, että Eliitin tarkoitus ei ole hurmata päälle kaksikymppistä kirjabloggaria tai lähes kolmekymppistä, kuten minä itse. Eliitin tehtävä on saada teini-iän kynnyksellä olevat tytöt unelmoimaan tanssiaisista ja pitämään heidät jännityksessä, ylipäätänsä lukemaan ja rakastamaan tarinoita vielä senkin jälkeen, kun Nalle Puh tuntuu liian kesyltä ja tarinoiden taika uhkaa jäädän taka-alalle.
Eliittiä on kritisoitu siitä, että America vie huomion soutamisella ja ennen kaikkea huopaamisella Maxonin ja Aspenin väliä – samalla kun muut hahmot jäävät vähän pliisuiksi. Nämä huomiot ovat aivan totta, mutta veikkaisin, että ne ovat erityisen harkittuja päätöksiä, mikäli nyt yhtään jenkkiläistä mindsettiä ymmärrän. Eliitti on selkeästi jatko-osa ja se ei ehkä ole yhtä tapahtumarikas kuin edeltäjänsä, mutta näen sen olevan tärkeä osa kokonaisuutta.
Tässä osassa Maxonista kuoriutuu pala kerrallaan täydellisyyden alta roolinsa omaksunut epätäydellinen ja alistunut poika, America pohtii ystävyyttä ja lojaaliutta samalla, kun lukijalle teroitetaan, ettei prinsessana olo ja myöhemmin kruunu, ole vain pelkkää pukuloistoa, se on elämäntapa, jota America ei vielä osaa johtuen erinäisistä tempaisuistaan. American tempaisut tekevät hänestä sankarittaren lukijan silmissä, kun kukaan muu ei uskalla ottaa härkää sarvista. Tällä halutaan opettaa lukijoille, että rohkeus on hyve, johon harva uskaltaa, mutta jota kaikki muut kunnioittavat.
USA:ssa lukeminen otetaan hieman eri tavalla kuin täällä Suomessa, ja siitä olikin hieno teksti Imagen blogissa. Olen käynyt peruskouluni Suomessa englanninkielikylpyluokalla ja meillä opetettiin mukaillen Brittien ja USA:n tapoja ja tunnistin opettajiemme rohkaisun tästä tekstistä. Valinta ja Eliitti sopisivat tällaiseen käsittelyyn hyvin, helppolukuisuuden ja erilaisten opetuksellisten vivahteiden vuoksi.
Tällä yritän sanoa, että Eliitti on kirjoitettu ihan erilaiseen kulttuuriin kuin täällä Suomessa on totuttu. Me etsimme virheet ja teilaamme mielellämme, mutta emme ehkä pysähdy ja opeta lapsiamme keskustelemaan kirjasta ja löytämään kaikesta jotakin hyvää. Helposti laitamme lapset kirjoittamaan ”tykkäsitkö vai et, ja miksi”, mutta ei katsomaan kirjoja kasvutarinana. Minun opettajiemme tyyli opettaa kirjallisuutta toi minulle sen, että jokaisessa kirjassa oli jotain hyviä kuvakulmia, mikäli asenne ei ole teilaava alusta lähtien.
Kuten sanottu, Eliitti on pedagogisesti kaunis teos, vaikkakin 27-vuotiaana oli toisinaan puuduttavaa lukea American jahkailusta. Mutta minä olenkin Americaa 10 -vuotta vanhempi, eri elämäntilanteessa ja olen unohtanut tuon stressaavan ”entäs jos mun elämä menee pilalle valitsemalla nyt väärin!?!” -jahkailuvaiheen. 12-14 -vuotiaalle Eliitti saattaa olla opetus siitä, että on ok, jos ei heti tiedä mitä haluaa.
Eliitti sopii erittäin hyvin sellaisellekin nuorelle, joka ei ole ns lukutoukka, sillä lauseet ovat suhteellisen lyhyitä ja suomennos on hyvää. (Vertasin netistä löytämääni englanninkielistä näytettä suomennokseen.) Mikäli olisin äiti ja aihe olisi lapseni tyylinen, yrittäisin tällä saada lapseni lukemaan.
Olen päättänyt lukea jokaisen sarjassa ilmestyvän osan ja jäänkin odottelemaan, mitä kolmonen tuo tullessaan. Ainoasta olikin pieni lukumaistiainen Eliitin loputtua viimeisillä sivuilla ja olisi tehnyt mieli jatkaa. Kiitos kustantajalle teaseristä. ♥
-Tiina
Ps. Tästä hyvä lahjaidea pukinkonttiin nuoremmalle lukutoukalle: Valinta ja Eliitti, ei varmasti tule tylsää nuorelle. ♥
[…] on tähän mennessä sarjan paras osa! Ensimmäinen oli hyvä, toinen osa oli jees, kolmas oli loistava ja sen hienous oikeasti lepää kahden edellisen osan päällä […]
Mäkin toivon, että tästä tulee suosittu. :) On kuitenkin kaunis tarina. :)
Ja suosittelen tutustumaan. :)
Kiitos. Juu, tää on mun mielestä ihan hyvä vaihtoehto. Ite olisin varmasti pitänyt tästä nuorena tosi paljon ja ollut tästä tosi iloinen.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä, tämä sarja on juuri sellainen jolla voisi saada nuoret tytöt lukemaan. Toivonkin että näiden kirjojen suomentamisesta voisi tulla jossain vaiheessa samanlainen hittijuttu kuin Dimilystä :)
Olipa kattava postaus. En ole ajatellut lukea näitä kirjoja, mutta tekstissäsi on hyvä pointti, tällaisilla kirjoilla on varmasti hyvä saada nuoria lukemaan. Saattaa olla että innostun kuitenkin lukemaan ainakin ekan osan, sen verran on nuortenkirjoja tullut muutenkin viime aikoina luettua.
Tiia