Kun sisin kumisee

Tämä teksti olisi voinut syntyä milloin tahansa, mutta se syntyi koronan aikaan. Kuppi nimittäin kaatui hetkellisesti nurin jostakin aivan naurettavasta syystä, ja se purkautui tällä tavalla. Tekstin voi lukea sopimaan mihin tahansa elämän osa-alueeseen, tilanteeseen ja aikaan. Sitä ei pidä lukea vain jonkun toisen elämään sopivaksi, sillä siitä voi olla hyötyä myös sinulle joku toinen hetki – jos vain pysähdyt hetkeksi.

Kuva: George Desopris


Kuva: George Desopris

Se tunne, kun pää on rauhallisen tyyni, mutta tunnet itsesi levottomaksi. Kun sisälläsi poksuu ja pärskyy. Jokin tunne kumisee, mutta et ole varma, että mikä sen on. Piikkejä satelee – hermostut helposti, vaikket tiedä miksi. Jos joku kysyy mitä kuuluu, vastaat tietysti: “Ihan hyvää, ei täs mitään”, koska sinulla ei periaatteessa ole mikään hätä, mutta silti on joku vinossa, et vain osaa paikantaa sitä.

On samaan aikaan painava olla ja silti kaikki on aivan loistavasti. Laitat musiikkia, mutta se ei ole tarpeeksi lujalla peittääkseen ahdostuksesi. Laittaisiko päälle pauhamaan jonkun toisen aparaatin? Katsot mielenkiintoista sarjaa Netfilxistä, mutta se ei tarpeeksi vie huomiotasi pois ahdistuksesta. Tuntuu, että hautaudut äänten pauhaavien kakofoniaan, mutta samalla mikään ei ole tarpeeksi.

Tämä on tunnemaailma, josta vain haluat sormia napauttamalla hypätä pois. Tarvitset harhautuksia, mutta mikään ei helpota. Siinä sitä sitten ollaan tasan niin kauan, että uskallat katsoa sisimpääsi. Mikä on tämä tunne nyt? Mikä sen laukaisi? Mikä on sen oikea syntysija? Mitä se oikeasti koskettaa sinussa ja heijastaa?

Huomaat, että sukellus sinne syvään päähän kyllä kannattaa, sinä selviät siitä hengissä kyllä ja palkinnoksi saat rauhaa itsesi kanssa. Uskalla möyriä, uskalla tutkia, uskalla itkeä. Suosittelen kirjoittamista, sillä silloin sinun on pakko jäsennellä asioita eri tavalla. Jos se kaikki on liian vaikeaa yksin, soita jollekin, joka kuuntelee. Kerro hänelle, ettei hänellä tarvitse olla valmiita vastauksia siihen, miten tilanne tulee korjata. Kerro, että tarvitset nyt vain jonkun, joka kuuntelee ja ymmärtää. Kyllä sinä itsekin osaat omat tunteesi dumata ja potkia itseäsi eteenpäin, sinä soitit siksi, että haluat kurkistaa jonkin tuneen taakse, jonne et ole koskaan mennyt ja se vähän pelottaa.

Kun olet kohdannut tunteesi, puhunut kipusi ja hengittänyt syvään, olo alkaa helpottaa, koska sinä tulit kuulluksi. Opit taas jälleen itsestäsi jotain uutta ja tiedät, että seuraavat hetket ovat taas helpompia kulkea.

Kaikkea hyvää sinulle juuri nyt! Kyllä sinä selviät, sillä loppujen lopuksi, sinun on kohdattava vain itsesi ja koska olet ollut tekemisissä hänen kanssaan jo jonkun aikaa, hän saattaa olla sinulle jonkun verran tuttu.

-Tiina

Luulempa, että minulla jäi sen seitsemän asiaa mainitsematta nyt, mutta toisaalta, tarvitseeko jokaisen blogipostauksen edes olla valmiiksipureskeltu ateria omasta elämästäni? Ehkä välillä on hyvä julkaista jotakin vähän helpompaa, kuin maistiaisia lukijan elämään, jotta lukija itse voi innoittua ja viedä tekstiä tarvitsemaansa suuntaan? Ehkä minulla ei tarvitse aina olla kaikkia vastauksia sinulle, ehkä me voimme etsiä niitä kanssasi yhdessä?

Kiitos, että luit, Tervetuloa ihmettelemään elämää kanssani. Olet myös lämpimästi tervetullut kommentoimaan kommenttikenttään, mikäli tekstistä oli sinulle inspiraatiota tai se kosketti. Ollaanhan toinen toisillemme ystävällisiä.