Kasvoja kirja-alalta #1: Anna-Riikka Carlson

Aurinkoinen Anna-Riikka työn touhussa. Tuosta kirjahyllystä on parempi kuva jäljempänä.

Tämä pieni fanityttö oli onnesta soikeana, kun Maailman pienimmillä kirjamessuilla sai myöntävän vastauksen kauan askarruttaneeseen kysymykseen: ”Saisinkos joskus haastatella sinua blogiini?”

2015 Helsingin kirjamessut. WSOY:n  kotimaisen kirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson haastattelee Elina Hirvosta uunituoreesta Kun aika loppuu -teoksesta (jota suosittelen kaikille). Hirvosella on paljon mielenkiintoista sanottavaa, mutta hetki hetkeltä huomioni kiinnittyy myös haastattelijaan, jonka ylitsevuotava iloisuus ja lämminhenkisyys on käsinkosketeltavaa. Tunnen, miten haastattelija pitää yleisöään tärkeänä osana tätä hetkeä. Jään tarkkailemaan myös häntä. Sitten Carlson yllättää minut niin, että melkein putoan penkiltäni:

”Voin ilokseni todeta olevani onnellinen siitä, miten väärässä mä olin sen suhteen, miten lähitulevaisuuteen tämä kirja sijoittuu, sillä lopputulos on aivan upea!” (Asiasisällöllinen lainaus)

Hetkinen! Tästähän puuttuu jonkinlainen norsunluutorni, mikä tämän päivän organisaatioissa on kyhätty kalliin pr-toimiston kanssa. Kuinka jännittävää!

→Tämä virkistävän rehellisen ja aidon iloisen tunnustuksen jälkeen minusta tuli Anna-Riikan fanityttö.

Tapaaminen

Halusin selvittää, kuka on tuo aurinkoinen WSOY:n kustantaja, ja panikoin haastattelukysymysteni kanssa viikon etukäteen. Osaanko kysyä oikeita asioita? Miten yhdistelen tekstin? Jännittää! Haastattelupäivänä saavun WSOY:lle hyvissä ajoin, perhoset vatsanpohjassani lennähdellen, mutta pysyn tukevasti maassa, siitä painavat laukut pitävät huolen. Koska aikaa on runsaasti, palloilen kirjakaupan puolella ja ostan mielenkiintoisen pokkarin.

Kotimaisen kirjallisuuden kustantaja tulee sovittuun aikaan kirjamyymälän puolelle iloisesti hymyillen, ja halaa kuin vanhaa ystävää. Koen kuin olisin tullut kotiin. Jos kirja-alalla on aina näin ihanan kotoisia ihmisiä, taidan harkita alan vaihtoa!

Anna-Riikan työhuoneessa on iso työpöytä, hyvän kokoinen neuvottelupöytä, seinästä seinään ulottuva kirjahylly, ja kotoisan paljon kirjoja — niin hyllyssä kuin eri puolilla huonetta. Jännitykseni alkaa tasaantua Anna-Riikan ystävällisen rupattelun täyttäessä huoneen.

Anna-Riikalla on ihana näkymä tietokoneen takana. I love it! :)

Anna-Riikka Carlson ja työminä

Haastattelu soljuu eteenpäin, ja huomaan Carlsonin olevan malliesimerkki leadership-johtajista. Työssään Carlsonille on tärkeintä, että hän on alaisilleen mahdollisimman hyvä esimies, ja että hän mahdollistaa alaistensa loistamisen mm. aidon välittämisen ja avoimuuden kautta. Lämmin suhtautuminen omaa tiimiään kohtaan välittyy innostuneen äänen läpi, samalla kun minulla kyynel etsiytyy silmäkulmaan liikutuksesta. Anna-Riikan työskentelyä ohjaa, kuin mottona

Henkilöstön hyvinvointi ja muistaminen eivät ole vain osa juhlapuhetta, vaan osa jokapäiväistä työskentelyä. (Asiasisällöllinen lainaus)

Carlson tietää olevansa hyvä taustavaikuttamisessa, ja samalla kokee kasvaneensa ”vähän niin kuin keulakuvaksi”. Jälkimmäiseen hän kertoo suhtautuvansa erittäin nöyrästi ja jatkuvasti opetellen. Anna-Riikka omaa luontaisen taipumuksen pitää langat käsissä ja sisäisen halun vahvistaa, vaikuttaa ja organisoida. Anna-Riikka on oikea lämpöä ympärilleen luova tehopakkaus. Onneksi kirja-ala on saanut hänet!

Kustantajana Carlsonin työ on siinäkin mielessä kiinnostavaa, että siihen kuuluu itsenäisen puurtamisen lisäksi paljon työskentelyä useiden tahojen kanssa. Tämän vuoksi työpäivät koostuvat helposti useista erilaisista tapaamisista. Pääihmisryhmät, joihin Anna-Riikka on pitkin viikkoa yhteydessä: omat alaiset, muut työntekijät eri osastoilta, kirjailijat — ja mikäli vain aikaa jää, lukijat ja muut yhteistyökumppanit.

Nuoruuden haaveena Carlsonilla oli olla ”jonkun vaikutusvaltaisen, hyvää tekevän taustahenkilö”. Kustantajana Carlsonin rooli on samanaikaisesti olla sekä taustavaikuttaja että keulakuva. Tulkitsen, että taustavaikuttaminen ja keulakuvana olo liittyvät molemmat sekä omiin alaisiin että kirjailijoihin. Kustantajana hän johtaa alaisiaan, ja tekee kirjailijoihin vaikuttavia päätöksiä, ollen WSOY:n kotimaisen osaston kasvot (keulakuvana). Samanaikaisesti hän on mahdollistamassa alaistensa ja kirjailijoiden sujuvan työskentelyn (taustavaikuttajana).

Alakerran kirjamyymälän puolella näkee konkreettisesti, miten oma, alaisten ja eteenkin ahkerien kirjailijoiden työskentely palkitaan.

Lukijaminä

Onko kustantajalla aikaa lukea huvikseen, ja mikäli kyllä, onko hänen edes mahdollista lukea ilman, että työminä heiluttelee punakynää samalla kun lukijaminä yrittää nauttia lukemisesta?

Huojennuksekseni kuulen, että aikaa omaksi iloksi lukemisellekin on. Tätä tietenkin seuraa jatkokysymys, jossa tiedustelen, millä kielellä. ”Pääasiassa suomeksi, minun kielitaitoni ei riitä siihen, että nauttisin kaunosta englanniksi. Joitakin tietokirjoja ja lehtiä luen englanniksi.”  Viikon lomallaan lukupinon päältä löytyy muiden kustantamoiden kirjoja, mutta kiireisinä aikoina tulee luettua käsikirjoituksia ja kevään kirjojen viimeisimpiä versioita. Lempiformaattia udellessani vastaus on moninainen. Töissä Anna-Riikka mahdollistaa vanhempien kirjojen uuden elämän e-kirjojen kautta, kotona odottavat kovakantiset kirjat ja paperisanomalehdet. Lomalle lähtiessä matkalaukkuun tiensä löytää pokkari. Tärkeintä on, että kaikille on oma formaatti ja kirjoja luetaan.

Mutta entä se kysymys, että voiko huvikseen lukiessaan antaa punakynän olla paikoillaan? Carlson myöntää lukevansa käännöskirjallisuutta ilman, että työminä häiritsee kysymyksillä, kuten ”paljonkohan tätä kirjaa on luettu?”, ”miksi tämä ihana kirja on saanut niin harmillisen vähän näkyvyyttä?” ja ”miksi ihmeessä kyseinen kirja ei ole saanut palkintoa, vaikka sen ansaitsisikin?” Kotimaisen kirjallisuuden kohdalla tulee kuitenkin tunne, että täytyisi hallita kaikki. Hyvänä esimerkkinä Helmi Kekkosen Vieraat -kirja (kustantajana Siltala), joka sai Anna-Riikan mukaan ihania blogimerkintöjä, jutun Hesariin, mutta silti hänen mieltään hyväntahtoisesti askarrutti, miksei kirja ollut saanut enemmän huomiota ja hehkutuksia medialta, ja mitenköhän useampi lukija saataisiin tietoiseksi ja innostumaan kyseisestä teoksesta. (Huom! Haastattelun aikana edellämainuttu oli ajantasaista. Sen jälkeen Vieraat sai kiitosta mediassa ja jopa Runeberg-ehdokkuuden.)

Bonierin kirjamyymälän toinen puoli.

Kiitokset

Lämmin kiitos Anna-Riikka Carlson tästä ihanasta perjantaisesta iltapäivästä. Sain paljon uusia ajatuksia ja ilahduin valtavasti huomatessani, että olet leadershippiä päästä varpaisiin. Ihanaa, että olet antamassa oman panoksesi kirja-alalle! ♥

-Tiina